Epoksi eli epoksihartsi
Epoksit ovat kaksikomponenttisia aineita, jossa hartsin ja kovetteen sekoitussuhde on tarkka. Reaktio on eksoterminen eli siinä vapautuu lämpöä. Epokseja käytettäessä lämpötilan tulee olla yli 15 °C ja ilman suhteellisen kosteuden 40 – 80 %. Yleensä lopullinen kovuus saadaan vasta jälkikovetuksella – toiset epoksisysteemit vaativat aina jälkikovetuksen, toiset kovettuvat melko hyvin huoneenlämmössäkin. Optimilujuus saadaan silti aina vasta uunituksen jälkeen.
Epoksien etuja ovat pieni kutistuma, hyvä tarttuvuus (melkein mihin tahansa aineeseen), korkea murtovenymä ja kimmomoduli ja lähes olematon vedenimeytyminen (epoksi muodostaa hyvän suojan osmosia vastaan jo ohuenakin kerroksena). Epokseilla on lisäksi laaja työskentelyalue ja epoksihartsit eivät yleensä sisällä liuottimia – ne eivät haise miltään (toisin kuin polyesterihartsit) ja kovettumisen aikana kutistuma jää todella pieneksi. Epoksia käytettäessä on tärkeää suojata paljas iho (pitkät hihat, kertakäyttökäsineet) koska epoksi aiheuttaa helposti allergisoivan reaktion.
Hyvän tartunnan, todella alhaisen vesiabsorption ja hajuttomuuden vuoksi epoksihartsi on ykkösvaihtoehto lujitemuovikorjaukseen – esim. veneen korjauksessa.
Pienemmät epoksipakkaukset sisältävät hartsin ja kovetteen (tuotenimessä H+K) ja isommissa astioissa hartsi ja kovete myydään erikseen. Kovetteita on yleensä saatavana eri työskentelynopeuksilla (tuotenimessä esim. nopea, STD (=standardi), hidas). Tarkemmat tiedot löytyvät datalehdistä.
Polyesterihartsi
Polyesterihartsi on tyydyttymättömän polyesterin ja styreenin seos. Lujitemuoviteollisuus käyttää pääasiassa polyesterihartsia sen edullisen hinnan vuoksi. Polyesterihartsi kovetetaan huoneenlämmössä peroksidikovetteella. Kovettumisreaktio on eksoterminen eli siinä vapautuu lämpöä. Kovettuminen tapahtuu kolmessa vaiheessa, jotka ovat hyytyminen eli geeliytyminen, kovettuminen ja jälkikovettuminen. Hyytymisaika eli geeliaika määrää hartsin työskentelyajan. Jälkikovetus olisi hyvä suorittaa 60 – 120 °C:een lämpötilassa, jolloin hartsi saavuttaa optimaaliset ominaisuutensa. Polyesterihartsille on ominaista melko pistävä styreeni-liuottimen haju, jota vapautuu ilmaan avoimesta astiasta sekä laminoitaessa.
Polyesterihartseja on eri laatuja eri käyttöihin – esim. vinyyliesterihartsia käytetään kemiallisten säiliöiden ja putkien valmistuksessa. Sillä on tavallista polyesterihartsia parempi lämmönkestävyys sekä se kestää hyvin erilaisia kemikaaleja. Vinyyliesterihartsia ei yleensä saa kovin pienissä astioissa. Myös gelcoat ja topcoat ovat polyesterihartsipohjaisia.
Gelcoat
Gelcoat suojaa laminaattia sään, kosteuden ja kemikaalien aiheuttamalta rasitukselta sekä antaa valmiin pinnan laminaatille. Gelcoatit sivellään tai ruiskutetaan muottiin ennen varsinaisen laminoinnin aloittamista. Suositeltava levityslämpötila on 18 – 22 °C. Normaalisti gelcoatin kulutus on 550 – 850 g/m2, jolloin kovettuneen pinnan paksuus on 0,4 – 0,7 mm. Sitä ei saa levittää tuoreelle, uudelle muottipinnalle, jos on aihetta epäillä, että muotti ei ole kokonaan kovettunut. Gelcoatia ei saa myöskään levittää kylmälle muottipinnalle eikä muottipinnalle jossa on koloja, halkeamia tai muita vikoja. Näissä tapauksissa gelcoatin kemiallinen tai mekaaninen tarttuminen on mahdollista (vaikka irrotusainekäsittely olisi huolellisestikin tehty).
Gelcoatin annetaan kovettua nahkeaksi, mutta ei täysin. Polyesterilaminointia pitää jatkaa gelcoatin päälle ennen kuin gelcoat muuttuu kovaksi.
Gelcoatia ei voi levittää tuoreen korjauskohdan päälle (ilmaa vasten), koska se jää tahmeaksi. Korjauksiin sopiva pinnoite on topcoat, joka on käytännössä gelcoatia, johon on lisätty vahaliuosta.
Topcoat
Topcoat on parafiinipohjainen pintamaali (gelcoat + vaha), joka kovetetaan MEK-kovetteella. Topcoat tulisi levittää mahdollisimman nopeasti laminaatin valmistuksen jälkeen. Jos työ tehdään myöhemmin, laminaatin pinta hiotaan ja puhdistetaan huolellisesti ennen maalausta. Näin varmistetaan topcoatin tarttuvuus. Topcoatin kulutus on n. 600 g/m2.
Topcoatia ei käytetä epoksihartsin päälle – polyesteripohjaisten raaka-aineiden tartunta epoksiin ei ole kovin hyvä.
